KUNINGAS. Te saatte kuulla ja kuningas puhuu: — Siis: missä oleskelee teidän miehenne ja lapsenne, ei liikuta minua!… Mutta, kun minä kerran valitsin Stanislaun, teidän puolisonne, Puolan kuninkaaksi, luulin minä hänen syntyneen hallitsemaan, mutta siinä minä erehdyin, sillä häneltä puuttui rohkeutta käyttää sitä valtaa, jonka kansa oli hänelle antanut. Hän oli syntynyt tottelemaan — ja sentähden sai hän mennä!… Sen hän tekikin nautinnolla, niin, hän juoksi! — Silloin määräsin minä apuvaroja sekä hänelle että perheelleen lähemmäs satatuhatta taaleria vuosittain, ilman minkäännäköistä velvollisuutta kuitenkaan! Että nämä rahat eivät ole säännöllisesti olleet saatavissa, ei ole minun vikani, eikä kenenkään muunkaan, sillä rahoja ei ollut, ja missä mitään ei ole, etcetera! Nyt on rahoja! Menkää siis rahastokamariin nostamaan!
KATARINA. Kuningas Stanislaus…
KUNINGAS. Stanislaus ei osannut hallita, enempää kuin kuningas
Augustkaan, joka antautui naisten hallittavaksi… Audienssi on loppu!
(Soittaa).
AJUTANTTI (tulee).
KUNINGAS. Tohtori Svedenborg saa tulla.
KATARINA. Siinä on mies!
KUNINGAS (ajutantille). Tohtori Svedenborg! — Saata rouva ulos!
KATARINA (menee).
KUNINGAS (ottaa kiinni otsastaan aivan kuin hänellä olisi päänsärkyä).