(Menee ulos).
KATARINA (asettaa käsivarret rinnoilleen, aivan kuin odottaisi kuninkaan heräämistä lukeakseen lakia hänelle).
KUNINGAS (herää, nousee levollisesti ja arvokkaasti seisomaan). Katarina Leczinska! Minä näin unta teistä, ehkä sentähden, että odotin teitä!… Olkaa hyvä ja istukaa!
KATARINA. Sire, Te ette odottanut minua.
KUNINGAS (vihastuneena). Tahdotteko sanoa, että valhettelen? — Mitä on teillä sanottavana?
KATARINA. Minä kysyn Teiltä, Sire, missä on minun mieheni ja lapseni?
KUNINGAS. Olkaa hyvä ja hillitkää ääntänne, kun puhuttelette hallitsijaa!
KATARINA. Olkaa hyvä ja käyttäkää toista ääntä, kun puhuttelette naista!
KUNINGAS. Naista! Pah!… Sitä valtaa en koskaan ole tunnustanut! — Mutta auttaakseni teitä vastaanotossa, jonka haluan lyhkäiseksi, voin minä esittää asianne, niin se ei tule sotketuksi lörpötykseen! — Olkaa hyvä ja istukaa!
KATARINA (raivossa). Tätä täytyy minun kuulla!