ULRIKA ELEONORA. Etsikää heti maakreivi! Sanokaa hänelle, että asema on suotuisa meille, ja että hän valmistautukoon lähtemään Norjaan!
KAMARIHERRA (kumartaa ja menee).
ULRIKA ELEONORA (menee jonkun askeleen hänen jälkeensä. Palaa sitten
Katarina Leczinskan, erotetun Stanislaus Leczinskyn puolison kanssa).
Katarina Leczinska! Sen kohtaamisen, jota teille ei koskaan myönnetty,
suon minä teille nyt.
KATARINA. Saan siis nähdä sen miehen, joka siten on leikkinyt minun kohtaloni kanssa ja omaisteni…
ULRIKA ELEONORA. Hiljaa! Hän nukkuu, mutta odottakaa…
KATARINA (hiipii lähemmäksi ja katselee kuningasta). Onko se hän?
ULRIKA ELEONORA. Minun veliraukkani on sairas… hän ehkä ei elä enää kauvan.
KATARINA. Onko se hän? Noin syvästi alentunut! — Yhtä syvästi kuin me!
KUNINGAS (liikahtaa ja hengittää raskaasti).
ULRIKA ELEONORA (poistuu ylöspäin). Hän herää! Minä odotan teitä residensissä.