"Kas sen tiesit sentään! Muuten te nykyajan nuorison edustajat tiedätte hirveän vähän, mutta se riippuu siitä, että te tulette tänne lukemaan ja suorittamaan tutkintoa, senkin kanaljat; ennen täällä lueskeltiin ja tutkittiin; mutta te olette käyneet nykyään niin käytännöllisiksi; teistä on tullut ennakkokorko-lainaajia mieluummin kuin että eleilisitten ja hoitaisitte kotiopettajan tointa, sillä te olette oppineet, että siitä seuraa lopulta voitto: jonakin kauniina päivänä perustaa ylioppilaskunta varmaankin ison osakeyhtiön — noo, sinulla varmaankaan ei ole vielä mitään ennakkolainaa?"
"Ei ole, mutta minulla on pieni vekseli Hjälmarin pankissa; minä otin vain lyhyen, sillä ne pitkät ovat niin kalliita."
Nyt alkoi käärö pärskytä ja puhkuta.
"Vekseli, lyhyt, pitkä —! Mitä sinä sanot, poika? Mutta ethän sinä ole täysi-ikäinen?"
"Oh, eihän ne välitä vekselinasettajasta, kunhan hyväksyjä on taattu!"
"Kumpa minä ymmärtäisin, millaiselta vekseli näyttää. Mikä se hyväksyjä on?"
"Se on se, joka kirjoittaa poikkipuolin paperille."
"Tahtoo sanoa, hän menee takaukseen."
"Niinpä niin, kuinkas muuten, mistäs minä sen tiedän."
"No, kuinka sinä saat tuollaisen hyväksyjän?"