— Tämä täytyy kullata! mumisi hän, löi värilaatikon kannen kiinni ja astui alas.
* * * * *
— No, entä miten kävi meidän ystävämme, kysyi nuori lude, joka tahtoi tietää kertomuksen lopun.
— Tehdas meni myttyyn, yhtiö hajosi, ja meidän entinen ystävämme joutui hunningolle.
— Niin, mutta hänen kilpensä riippuu vielä muistojen temppelissä.
— Aatelisuus on perinnöllistä kuten rikos!
— Entä rikos sitten?
— Seuraa aikanaan!
— Claris majorum exemplis. Esi-isien loistavien esimerkkien kautta.
Mitä?
— Ei, ei sitä tietä!