— Te jäätte perinnöttömäksi.
— Sen tiedän.
— Te turmelette maineenne.
— Senkin tiedän, vaan kestän sen, tietäen olevani viaton.
— Entä lapsenne?
— Sen otan mukaani.
— Mitä sanoo miehenne siitä? Ei teillä ole oikeutta ottaa lastanne lähtiessänne karkuun kotoanne.
— Eikö oikeutta ottaa omaa lastani?
— Lapsen omistajia on aina kaksi.
— Mutta eihän silloin Salomonin viisaus riitä riitaamme ratkaisemaan. Vaan minä ratkaisen sen sittenkin, kunhan vain saan tämän jutun päättymään. Tulin luoksenne pyytämään valoa, ja te johdatte minut pimeään käytävään, jossa sammutatte tulet ja menette tiehenne. Yhden asian minä sittenkin tiedän: missä rakkaus loppuu, siellä on jälellä ainoastaan syntiä ja alentumista, minä en tahdo elää synnissä, ja siksi lähden.