Munkit puistelivat päätään ja näyttivät sangen epäuskoisilta.
— Sitäpä sietää ensiksi nähdä, ennenkuin uskoo. Tätänykyä on ilmassa niin paljo kaikenlaista uutta.
— Niin, se on kyllä totta, jatkoi veli Franciscus. Ette liene kuulleet arkkipiispan viime urostöistä. Se on uskomatonta, mutta totta se on. Incesteri! Ajatellappa nyt vanhaa ukonkääppänää!
Yleisellä naurulla tervehdittiin tätä uutista Ruotsin kirkon päämiehestä ja hänen hieman vapaasta elelemisestään.
Keräyttiin veli Franciscuksen ympärille saamaan lähempiä tietoja noista jännittävistä yksityisseikoista. Vaan samassa kuului kello kilahtavan.
— Nyt uimaan, huudahtivat nuo kaksitoista ja viskasivat kynät pöydälle.
— Ensiksi on messu luettava, muistutti isä Martin tehden ristinmerkin, joka kumminkin tuli vatsan kohealla tehdyksi.
— Sille me nyt — —
Martin keskeytti ajoissa nuoren munkin lauseen, sillä samassa rykäsi muukalainen kirjojen ääressä. Hänet oli keskustelun innossa kokonaan unhotettu. Nyt kävi veli Franciscus levottomaksi ja hän jatkoi toiseen suuntaan tuon katkenneen lauseen:
— Sille me nyt, kuten ainakin, panemme suuren arvon.