Muuan porvari kävi myymälän ohi, näki kuvan, pysähtyi ja katsoi.
Sitten sanoi hän kirjemaalarille:
— Mitä julkeutta tämä on?
— Niin, kas semmoista julkeutta ne nyt harjoittavat pyhät isät
Roomassa ja Avignonissa, vastasi Hannu.
— Minä kysyn, kuinka uskallat tehdä tällaista häväistystä, piirtää pyhän kirkon päämiesten irvikuvia.
— Sen selitän sitten myöhemmin, vastasi Hannu.
— Varo vain itseäsi, uhkaili porvari. Vähää myöhemmin käveli siihen tuo nuori mies joka oli istunut lehtiin puetussa venheessä nuoren tytön vieressä. Hän oli nimeltään Niegels ja oli raastuvan kirjuri.
— Päivää, Hannu, virkkoi hän, mitä ukkoja sulla on tuossa? Ahaa,
Rooman pyhät! Miks'et ota meidän omia kotoisia pyhiä?
— Luulisin sen olevan haitaksi asialle, jos kävisi suorastaan henkilöiden kimppuun.
— Mutta mitäpä voit asian hyväksi tehdä, kun joka paikassa on henkilö.
— Etkö käy sisään, sanoi Hannu. Miksi siellä ulkona huutelet?