— Jos kansa osaisi lukea, kirjoittaisin sille kirjoja; minun täytyy puhua sen kieltä, jotta se minua ymmärtäisi.
— Aijot nyt siis kirjoja myöskin?
— Niin aijonkin.
— Hannu, tiedätkö mikä kohtalo sinua uhkaa?
— Tiedän! Yhtä asiaa vain pelkään. Poikani…
— Kuule ystäväni! Tiedäthän salaisen veljesliiton valan auttaa toinen toistaan; etkö luota meihin?
— Toisinaan luotan, toisinaan en. Kaikki tahtoisivat kirveen heiluvaksi, vaan ei kukaan halua olla varressa. En minäkään halua, mutta käyn kuitenkin varteen vastoin tahtoani. Minä tunnen kuinka ne, jotka ovat takanani, tunkevat minua eteenpäin ja minä en vetäydy syrjään. Sano mulle, veli, jos tapaat murhaajan, ethän tyydy siihen, että luet hänelle asianomaiset pykälät rikoslaista. Etkö ota murhaajaa lujille ja hirtä häntä? Tai voitko rangaista murhaa muulla tavoin? Tapahtuuko murhaa ilman murhaajaa? En pyydä vastausta tähän kysymykseen, sillä oikeastaan kysynkin itseltäni. Ajattelen näin: enhän oikeastaan aijo hävittää itse laitosta, sillä kirkko on itsessään hyödyllinen laitos, ei, miesten kimppuun minun täytyy käydä, laitoksen kelvottomain hoitajain. Enhän tahdo sanoa, että kaikki arkkipiispat ovat lurjuksia, sillä se ei olisi totta, vaan minä tahdon osottaa sormellani juuri tätä erityistä arkkipiispaa, sukurutsaajaa ja ryöväriä. En käy paavin kimppuun sen vuoksi, että hän on kirkon päämies, sillä olkoon mielellään kirkolla, kun se on yhteiskunta, päämies, ei, minä tarkoitan erityisesti Benedictusta, siveetömyydessä eläjää, julmuria, jolla kumminkin on pyhyyden arvonimi.
— Luuletko sinä, että minä tuomarina olen iloissani tuomitessani ketään kuolemaan; enhän minä kumminkaan tuomitse, heidän rikokset ovat tuominneet heidät ja minä julkiluen ainoastaan tuomion. Pyöveli, joka panee kuolemantuomion toimeen, ei ole murhaaja, mutta hän ei siltä nuku rauhallisesti.
— Niin, ei ole hauska olla pyövelinä.
— Mutta jonkun siinä toimessa täytyy olla. Koko tämä yhteiskunta, jota kutsutaan kirkoksi, on satapäinen peto: yhdeksänkymmentä yhdeksän sen päistä kasvaa uudelleen, yksi ainoa on kuolevainen. Iske se poikki! Se on ylinnä!