OLAVI (vaikenee).
GERDT. Aiotko viedä appesi hulluinhuoneeseen, Olavi?
OLAVI. Aionko? Minun velvollisuuteni!
GERDT. Eikö ole korkeampia velvollisuuksin kuin käsky?
OLAVI. Alatko sinä nyt taas?
GERDT. Mitä sanoo Kristiina, kun sinä suljet hänen isänsä hullujen joukkoon?
OLAVI. Älä koeta kiusata minua!
GERDT. Näetkö miten vaikeata on palvella kuningasta!
OLAVI (vaikenee).
GERDT. Poika parka, en tahdo murehuttaa mieltäsi! Tässä on synninpäästö sinun omalletunnollesi! (Näyttää erään paperin.)