KRISTIINA. Ei, se on jotain muuta!
OLAVI. Onko kuka rohjennut kutsua sinua sillä nimellä?
KRISTIINA (hetken vaiettuaan). Ei!
OLAVI. Nyt et puhu totta, Kristiina?
KRISTIINA. Minä valehtelen, tiedän sen; oi, olen niin paljo huonontunut eilisestä!
OLAVI. Eilen tapahtui jotain, jonka sinä salaat minulta.
KRISTIINA. Niin! Luulin että jaksaisin kantaa kaikki yksin, mutta nyt on voimani lopussa.
OLAVI. Puhu, minä pyydän!
KRISTIINA. Mutta sinä et saa sanoa minua heikoksi. Joukko kansaa seurasi minua portille saakka huutaen tuota hirveätä sanaa, jota en ymmärrä! Onnettomalle naiselle ei naureta!
OLAVI. Kyllä, ystäväni, niin juuri tehdään!