GERDT. Sekin on uskallettava! Te ette tiedä että Tuomas Münzer on perustanut Mühlhauseniin uuden hengellisen valtion, ette tiedä, että koko Europpa on kapinassa. Kuka oli Dacke ellei sorrettujen puoltaja! Mitä ovat taalalaiset kapinoidessaan tehneet muuta kuin puolustaneet vapauttaan häntä vastaan, joka rikkoi valat ja vakuutukset. Sen hän saa tehdä rankaisematta, mutta kun talonpojat puolustavat itseään, huudetaan heti kapinaa ja kavallusta!
OLAVI. Tähän sinä tahdoit johtaa minut, Gerdt!
GERDT. Eikö virta ole sinua kuljettanut myötään! Sinä tahdot, mutta et uskalla; huomenna räjähtää miina suurkirkossa; se on oleva kansalle merkki nousta ja valita itselleen mieluinen hallitsija!
OLAVI (koputtaa kirjan kanteen). Jos se on kaikkien tahto, ei kukaan voi sitä estää! Gerdt, salli minun viedä tämä kirja kuninkaalle ja osoittaa hänelle mikä on hänen kansansa tahto ja hän on tunnustava sen oikeaksi.
GERDT. Lapsi! Hän säikähtää hetkeksi, ehkä palauttaa jonkun hopeatuopin jollekin kirkolle; sitte kohottaa hän kätensä päin taivasta ja sanoo: Ei ole minun omasta tahdostani, että istun tässä tekemässä teille vääryyttä, vaan Jumalan tahdosta.
OLAVI. Tapahtukoon siis Jumalan tahto!
GERDT. Kuinka!
OLAVI. Hän kuolkoon, jotta kansa eläisi. Murhaaja, kiittämätön, kavaltaja on oleva minun nimeni, mutta olkoon! Minä uhrasin kaiken, kunnian ja omantunnon ja uskollisuuden — voinko antaa enemmän näille kurjille, jotka huutavat vapauttajaa. Menkäämme ennenkuin alan katua!
GERDT. Jos katuisitkin, on se jo myöhäistä. Sinä et tiedä että Martti on vakooja; kapinanyllyttäjien tuomio on ehkä jo langetettu!
OLAVI. Hyvä, minä en ole katuva, ja miksi katuisin tekoa joka on Jumalan tuomiopäätöksen toimeenpanoa. Eteenpäin, Herran nimessä! (menevät)