PORTTO. Toisten puolesta rukoillaan, meitä kirotaan.
KRISTIINA. Keitä te tarkoitatte toisilla? En ymmärrä teidän puhettanne!
PORTTO. Tunnetteko mestari Olavin vaimoa?
KRISTIINA. Minä olen hänen vaimonsa!
PORTTO. Te! Miksi en sitä heti nähnyt? Voitteko antaa anteeksi muutamien hetkien epäilyksen? Olisiko rikos sen näköinen kuin te ja hän? Voi minua! Jättäkää minut, te olette lapsi, joka ette tiedä pahasta! Teidän ei pidä enää puhutella minua! Jumala siunatkoon teitä, jääkää hyvästi! (Aikoo lähteä)
KRISTIINA. Älkää menkö minun luotani! Kuka lienettekin, jääkää Jumalan tähden; meidän taloomme on murtauduttu ja minun mieheni ei ole kotona. Saattakaa minut täältä, teidän kotiinne, tahi minne hyvänsä. Te olette hyvä ihminen, te ette voi olla rikoksentekijä…
PORTTO (keskeyttää). Jos sanon teille, että kansan raakuus ei puoliksikaan voi vahingoittaa teitä niin kuin minun seurani — niin annatte anteeksi että minä lähden —
KRISTIINA. Kuka te olette?
PORTTO. Minä olen hyljätty olento, jossa se kirous, minkä jumala syntiinlankeemuksessa sääsi naissuvulle, on täyttynyt! Älkää kysykö minulta enempää, sillä jos sanoisin enemmän, voisi teidän tuomionne yllyttää minut itsepuolustukseen, joka olisi vielä tuomittavampi! Täältä tulee muuan henkilö, joka jalomielisesti ehkä suostuu teidän saattajaksenne, jos lupaatte hänelle kunnianne ja ikuisen rauhanne vaivasta, sillä vähempään hän kai ei tyydy näin myöhäisellä hetkellä! Suokaa anteeksi, katkeruuteni ei tarkoita teitä.
WINDRANK (tulee humalassa). Lempo soikoon ettei missään ole enää rauhallista paikkaa, ei edes täällä ruumiitten keskellä. Kuulkaapas nyt, naisihmiset, älkää nyt kysykö minulta mitään, sillä tätä nykyä en voi vastata siitä etten vastaa. Ylihuomenna kerron kaikki, sillä silloin on jo liian myöhäistä. Ehkä rouvasihmiset ovat kodittomia nunnia! Niin, niin, vaikka naiset ovatkin vaan naisia, en katso että minulla sen perusteella olisi oikeus olla vähemmän kohtelias, vaikka aurinko onkin jo laskenut. On tosin vanha laki, joka kieltää ketään ottamasta kiinni jälkeen päivänlaskun, mutta laki on pöppö, joka ei kuitenkaan kohteliaisuudesta tahdo valvoa valtaansa naispuoliin nähden. Hst! Hiljaa! kieli se käy kuin rukki; tuo kirottu paloviina! Mutta miksi minut sotketaan tämmöisiin juttuihin! Totta kyllä, saan hyvän maksun ja minusta tulee varakas mies, mutta älkää luulko että teen sen rahojen tähden. Mutta se on tehty, kuin tehty. Vaan minä en tahdo, en tahdo. Minä tahdon nukkua yöni rauhassa peikoilta. Jospa menisin ja ilmoittaisin kaikki? Silloin minut pistetään tyrmään. Jos joku muu menisi ilmoittamaan. Ehkä jompikumpi nunnista sen tekisi?