MÅNS. Me julkikuulutimme messukiellon täysin laillisilla perusteilla, ja hän on rohjennut lukea messun ja, mikä pahempi, lutherilaisen messun ja siten yllyttänyt kansaa!
BRASK. Varo itseäsi, nuori mies! Tiedätkö että pannakirous kohtaa niitä, jotka kannattavat Lutheria.
OLAVI. Sen tiedän! Mutta minä en pelkää muita jumalia kuin Jumalaa!
BRASK. Punnitse sanojasi! Minä tarkoitin sinun parastasi ja sinä työnnät minut luotasi!
OLAVI. Te aioitte ostaa minun kykyni pelastaaksenne huonon asianne, ja minä olin kyllin häpeemätön kieltäytyäkseni myymästä!
BRASK. Kautta Pyhän Yrjänän sinä olet järjiltäsi, mies!
OLAVI. Jos niin on, älkää käyttäkö minulle samaa parannustapaa kuin käytitte Gerdt kirjanpainajalle — jonka telkesitte hulluinhuoneeseen. Hän viisastui siellä liiaksi, pelkään mä.
BRASK (Månsille). Tunnetteko Gerdtiä?
MÅNS. En, teidän korkea-arvoisuutenne!
BRASK. Se oli muuan mieletön, joka minun kirjapainossani painoi Lutherin kirjoituksia, kun minä hänen painettavakseen annoin kirjoituksia Lutheria vastaan. Ja sitten hän haaveili Apokalypsistä ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. (Olaville.) Oletko nähnyt hänet?