Minäkin olen pappi! Ei, olen ihminen, sillä en ole vielä siksi julkea, että lukitsisin Herran huoneen, ja syntisenä ihmisenä ojennan käteni toiselle ihmiselle, joka ei myöskään voi olla synnitön. Tulkoon se, joka on puhdas, heittämään ensimäisen kiven!
Astu esiin, veli Martti, sinä valkeuden enkeli, joka olet pukeutunut viattomuuden mustaan verhoon ja ajanut hiuksesi, jottei kukaan näkisi miten olet synnissä harmaantunut! Vai puuttuuko sinulta kivi, kenties? Voi sinua, mihin olet pannut ne kivet, jotka sinun on annettava kansalle, kun se pyytää leipää? Oletko jo antanut ne kaikki?
Astu esiin, sinä kunnianarvoisa porvari (Windrankille, joka kuorsaa lattialla), sinä joka nukut eläimen unta, miksi et herää käyttämään puukkoasi! Katsokaa miten hän on punainen? Häpeekö hän sitä huonoa seuraa, johon on joutunut, vai onko se nautinnosta? (Kansa sorisee paheksumista.) Te sorisette! Tarkoittaako se minun sanojani vai häpeättekö itseänne? Miksi ette viskaa kiviä? Olinhan unohtaa: teillä ei ole niitä. Avatkaa siis ovet! Kutsukaa kansa ja raahatkaa ulos tämä nainen! Jos luulette ettei viisikymmentä miestä revi häntä kappaleiksi, niin olkaa varmat siitä että viisisataa naista sen on tekevä. No! Te vaikenette. Nainen, nouse ylös! Sinut on vapautettu. Mene äläkä enää syntiä tee, mutta älä myöskään näyttäydy papeille, sillä he heittävät sinut naisten eteen.
MARTTI (joka useampia kertoja on yrittänyt katkaista Olavin puhetta, mutta josta saksalainen on hänet estänyt, ottaa esiin erään paperin.) Tämä mies, jonka sanoja te kuuntelette, on kerettiläinen, minkä huomaatte hänen puheestaan; mutta hän on myös pannaan pantu! Kas tässä, lukekaa! (Ottaa kynttilän eräältä pöydältä ja viskaa permantoon.) "Niinkuin sammuu tämä kynttilä, niin sammukoon häneltä kaikki ilo ja rauha ja kaikki se hyvä, joka jumalalta tulee!"
KANSA (ristii silmänsä ja vetäytyy pois; Olavi jää porton kanssa kaksin keskilattialle). Anathema!
MARTTI (portolle). Nyt kuulet mikä pätevyys mestari Olavin synninpäästöllä on.
OLAVI (joka on seissyt neuvotonna). Nainen! Vieläkö luotat sanaani? Etkö pelkää minua? Etkö kuule pennanuolien suhisevan meidän päittemme ympärillä? Miksi et siirry niiden kahdenkymmenen vanhurskaan joukkoon, jotka vielä ovat pyhän kirkon suojaavassa helmassa! Vastaa! Uskotko että jumala on hyljännyt minut, niinkuin nämä ovat tehneet?
PORTTO. En!
OLAVI (silmää pannajulistusta). Kas siinä! Se suuri piispa Linköpingin vähäisessä kaupungissa on myynyt minun sieluni saatanalle elinajaksi, sillä sen pitemmälle ei ulotu hänen valtansa, sentähden että kiihotin kansaa luvattomaan aikaan kääntymään jumalan puoleen; tässä on välikirja: niinkuin kirkko tämän kautta on sitonut minut helvettiin, niin repäisen irti itseni siitä (repii pergamentin) ja kirkon kirouksesta! Jumala minua auttakoon, amen!
KANSA (ulvoo). Anathema!