SUNTIO (nousee, auttaakseen häntä, mutta tulee polkeneeksi lattialla makaavaa Windrankia).
WINDRANK (herää). Voi, voi Jeesus Kristus, pyhä Pietari ja Paavali ja Ferdinand ja Isabella ja Yrjänä ja Traakki ja muut pyhät kaikki, jo tuli tuomion aika, pasuunat, torvet kaikaa ja kaikki kuolleet herää, ja itsens kokoon kerää yks' enkeli meitä suojelee, me suuren ilon saamme, Amen plottis, Amen. — Kuka marssii minun vatsani päällä?
SUNTIO (kauhistuksissaan). Olkaa armollinen ja ilmoittakaa oletteko mörkö vai ihminen.
WINDRANK. Tavallisissa oloissa olen mörkö, mutta tätä nykyä sika!
SUNTIO. Uskaltaisinko kysyä minkälainen mörkö herra on.
WINDRANK. Merimörkö! Mutta ei teidän silti tarvitse polkea minua palkeelle!
SUNTIO. Nähkääs, herra hyvä, minun leipävirkanani on polkea paljetta… suurten urkujen paljetta.
WINDRANK. Ahaa, minulla on siis kunnia puhutella urkujenpolkijaa —
SUNTIO. Oikeammin suntiota, mutta minulla. on myös pieni vaatevaja kirkonmuurissa!
WINDRANK. Siis urkujenpolkija, suntio ja vaatekaupustelija —