OLAVI. Näetkö, Gerdt, näetkö!
GERDT. Sinä rankaiset minua kovin, Jumala!
OLAVI. Totuus on kaikkia varten.
GERDT. Teidän rakkautenne on suurempi kuin minun! Se oli vain
itsekkyyttä. Jumala teitä siunatkoon. Nyt olen yksin! (Syleilevät.)
Kas niin! Mene kotiin, Kristiina, heitä rauhoittamaan! Tahdon puhua
Olavin kanssa!
KRISTIINA (menee).
GERDT (Olaville). Nyt olet sinä minun!
OLAVI. Mitä sanot!
GERDT. Minun vävyni! — Sinä olet saanut kirjeeni?
OLAVI. Sinäkö siis varoitit minua saarnaamasta!
GERDT. Aivan päinvastoin, vaikka ilmaisin sen hieman omituisesti.