— On sitä sinulla suuta, mutt'en toki luullut, että sulle oli istumapottua tarvis saadaksesi jumalanviljan nahkaasi.
Paavali mestari, joka oli tähän asti vaiennut, puuttui nyt puheeseen.
— Pojalla on kyllä ollut tarkoituksensa laittaessaan kannun suun noin laajaksi, sanoi hän.
— Mikä tarkoitus se semmoinen? Anna kuulua! sanoi pormestari pannen kätensä korvan taa.
— Tarkoitus oli, että kädet mahtuisivat kannuun, vastasi Bosse.
— Kuulkaas miestä! Hän juo käsillään, hän.
— Ei, hän tarkoittaa, että voisi pistää kätensä kannun sisään silloin kun tahtoo puhdistaa sitä, avusti Paavali mestari.
— Mitä joutavia! keskeytti pormestari. — Käyhän päinsä huuhtoa kannut vastedes niinkuin tähänkin asti. Sitäpaitsi on hän pannut hopeata tinan sekaan, koska se on noin kovaa ja kiiltävää.
— Ei, olen pannut lyijyä, sanoi Bosse.
— Lyijyä? Se on vale, puuttui ammatinvanhin puheeseen. — Tina käy harmaaksi lyijystä ja pehmeäksi kuin vaha.