— Jollei se matka olisi niin pitkä, kävisin pian hakemassa mokoman, kun ei vaan olisi pahan kallis.
— On tuiki käsittämätöntä, että mitä oppineemmaksi ihminen tulee, sitä tyhmemmäksi hän käy. Uskooko kukaan, että neljästä mestarista vain yksi ainoa ymmärsi, kuinka oivallinen tämä kannu on? ärjyi Boo.
— Hoo, kyllä ne ymmärsivät, arveli viljankantaja, vaan juuri siksi eivät tahtoneet tunnustaa sitä. Mutta sen minä sanon, että joka tuommoisia kannuja pitäisi kaupan, olisi ihan paikalla pohatta.
Boo istui siellä iltaan asti ja ihailutti kannuaan. Kun kapakka suljettiin kello yhdeksältä, meni hän kotia puolihumalassa ja pani tyytyväisenä maata, rakas kannunsa päänaluksen vieressä.
* * * * *
Seuraavana päivänä tapahtui pitkänlainen keskustelu Boon ja Paavali mestarin välillä, ja sen vaikutus oli, että Boo, joka oli säntillisyydellä ja säästäväisyydellä koonnut jonkun leiviskän tinaa, sai luvan tehdä työtä omaan laskuunsa vanhassa keittiössä, sillä Paavali mestari oli semmoinen harvinainen mies, joka tahtoi, että muutkin saisivat elää, kun kohtalo oli hänelle itselleenkin suonut niin hyvät päivät.
Bossea ei näkynyt kaupungilla kahteen viikkoon, ja hänen kannu-asiansa unohtui, sillä ihmisillä oli niin paljon muuta puheen ainetta.
Mutta eräänä aamuna päivänkoitteessa saivat kaupungin piiat nähdä jotakin. Keskellä Suurtoria, aivan raastuvan edustalla, oli Bosse kyhäämässä pöytää muutamista laudoista, jotka hän asetti parin pakkalaatikon varaan. Kun pöytä oli valmis, veti hän esille kannun toisensa perästä ja pani ne laudoille riviin; ja katso, kaikki kannut olivat samanmuotoisia kuin se, jonka hän oli esittänyt raastuvassa ja jonka korkea ammattikunta oli hylännyt.
Kello yhdeksältä oli Boo myynyt puolet varastostaan. Hyvillään ja tyytyväisenä hän istui pöydällä jalat ristissä allaan ja huuteli: "Kannuja, kannuja, ostakaa kannuja!" Toistettuaan tätä muutamia satoja kertoja hän alkoi sovittaa noita sanoja nuottiin, jonka itse tekaisi.
Yhdeksän aikaan, kun aurinko oli korkealla taivaanlaella ja kaikilla sälleillä oli lomahetkensä, nähtiin kannunvalajansällien keräytyvän ryhmiin Bossen pöydän ympärille. Jotkut varovaisemmista lausuivat huolestuttavia arveluja ammattikuntajärjestyksen ja erioikeuksien loukkaamisen vaarallisuudesta; toiset nyökkäsivät hyväksyvästi ja virkkoivat puoliääneen: pidä puolesi, Bosse.