— Veto! kirkui hän. — Miten saattaa yhteiskunta pysyä pystyssä ilman lakeja?
— Kuulehan, Petter, vastasi Lassi. — Lait on laadittu yhteiskunnan puutteiden korjaamiseksi; yhteiskunta, jossa ei mitään puutteita ole, ei kaipaa lakeja! Onko oikein?
— Oikein on, vastasi kokous.
— Mutta Petter Snagg, jatkoi Lassi, — hän tahtoo mieluummin saada puutteellisen yhteiskunnan, jolla on lait, kuin täydellisen ilman lakeja.
Petter otti puheenvuoron.
— Minä jätän sikseen kysymyksen siviililaista, olkoon sen laita miten tahansa, mutta uskonnotta ei yhteiskunta voi pysyä pystyssä!
— Hyvä! sanoi Lassi. — Siinä olet oikeassa! Uskonto meillä pitää olla! Mutta katsokaamme, kelpaako vanha uskonto meidän uusiin oloihimme! Tahtooko kokous kuulla minua hetkisen?
— Tahtoo, vastasi kokous.
— Alan alusta, sanoi Lassi, eli syntiinlankeemuksesta. Ihmiset kävivät alasti paratiisissa eivätkä tehneet mitään työtä. Hyvä! Sitten he olivat tottelemattomia ja söivät tiedon puusta ja heidät ajettiin ulos maailmaan työtä tekemään! No niin! Me olemme jälleen löytäneet paratiisin, mutta paratiisin, jossa ei ole mitään tiedon puuta. Me siis emme voi tehdä syntiä, vaikka kuinka tahtoisimme. Ja vaikka me sitä tekisimmekin, ei meitä voida ajaa pois, sillä emme täältä mihinkään pääse, eikä meitä myöskään voida työntekoon pakottaa, kun ei ole mitään millä tehdä työtä. Siis jää syntiinlankeemus sikseen eikä sitä mitenkään käy sovittaminen nykyisiin oloihin. Myönnetäänkö tämä?
— Myönnetään, vastasi kokous, ja miehet raapivat korvallistaan, mutta kapteeni heitti paidan yltään ja läksi rantaan uimaan.