— Niin ollen, jatkoi Lassi, koska tiedon puuta ei ole, ei myöskään ole syntiä, ja koska ei ole syntiä, ei tarvita sovitusta, ja siihen raukeaa koko oppi. Hyväksytäänkö?
— Todistelu hyväksytään, sanoi Petter, mutta ihmisen synnynnäistä uskonnontarvetta ei käy tekeminen olemattomaksi.
— Myönnetään, vastasi Lassi, mutta jos se merkitsisi synnynnäistä tarvetta käydä kirkossa ja soittaa urkuja, niin tämä tarve tavattaisiin kaikilla kansoilla. Mutta eihän sitä ollut villikansoilla, ja siksi ei kirkossa nukkumisen, urkujen soittamisen, virrennumerojen taulullepanon ja kolehdinkokoomisen tarve ole synnynnäinen, vaan hankittu tarve. Hyvä! Mikä on hankittua, se voidaan kadottaakin. Saapa nähdä emmekö kadota tarvetta saada haukkumisia juopolta papilta, tarvetta antaa pois viimeinen lehmämme, kun papin on paasattava ruumista haudattaessa, ja niin edespäin, saapa nähdä, sanon.
Tohtori seurasi kapteenin esimerkkiä ja läksi hänkin merenrantaan.
— Hiton viisas se teologia, sanoi hän.
— Mutta, vastusti Petter Snagg, armonvälikappaleet, pyhäpäivät, nuo autuaan levon ihanat hetket!
— Armonvälikappaleita ei käy jakaminen, kun ei ole vihittyä pappia.
— Mutta, vastasi Petter, voimmehan vihityttää jonkun.
— Ei, sanoi Lassi, siihenhän tarvitaan piispaa, ja semmoista meillä ei ole. Eikä meillä muuten ole viiniäkään, sillä en ole täällä nähnyt viiniköynnöstä.
— Mitä viimemainittuun tulee, huomautti Petter, joka jo kylpi hiessä, sopisi viinin asemesta käyttää kokosmaitoa, ananas- tai viikunamehua.