— Niin tehdään aina, kun on oltu hurjastelemassa.
— Saanko katsoa sinua? Ovatko silmäsi kipeät?
— Yövalvonta, kultaseni!
— Menen pois, niin saat maata päivällisunta!
— Elä mene pois minun luotani! En kumminkaan voi nukkua.
— Luulen, että minun sentään täytyy mennä! Tulin tänne oikeastaan vain sitä sanomaan!
Hänen äänensä muuttui vienoksi ja hänen silmäluomensa painuivat hiljaa umpeen aivan kuin esirippu kuolinkohtauksen jälkeen. Falander vastasi:
— Teit kiltisti, kun sentään tulit sanomaan.
Agnes nousi ja sitoi hatun päähänsä peilin edessä.
— Onko sinulla täällä minkäänlaista hajuvettä? kysyi hän.