KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
Vastaanottoja.
Nicolaus Falk istui konttorissaan aamulla jouluaaton aattona. Hän ei ollut aivan näköisensä; aika oli harventanut vaaleata tukkaa hänen päälaeltaan ja intohimot olivat ojittaneet pieniä uurteita kasvoihin kaikelle sille hapolle, joka pursui esiin vesiperäisestä maasta. Hän istui kumartuneena pieni, kaitaisen katkismuksen muotoinen kirja edessään, ja siinä työskenteli hänen kynänsä ikäänkuin pistelisi mallikuvioita.
Ovelle koputettiin ja silmänräpäyksessä katosi kirja pulpettilaatikkoon ja sen sijalle tuli aamulehti. Falk oli vaipunut lukemiseen, kun hänen rouvansa astui sisään.
— Istu! sanoi Falk.
— Ei ole aikaa nyt? Oletko lukenut Aamulehteä?
— En!
— Minusta sinä sitä juuri luet!
— Alotin juuri!
— Olet kai lukenut Arvidin runoista?