— Ne ovat arvopapereita, vastasi Falk, 50 Tritonin osaketta à 200, siirretyt lastenseimi Betlehemille.
— Vai niin, vai vajoaa laiva, koska rotat lähtevät?
— Kuka sen on sanonut, vastasi Falk häijysti nauraen.
— Mutta jos niin on, silloin tekee lastenseimi vararikon!
— Mitä se minua liikuttaa ja sinua vielä vähemmän. Nyt toiseen asiaan!
— Sinun täytyy — tiedäthän, mitä tarkotan, kun sanon sinun täytyy —
— Tiedän, tiedän; uloshakuja, selkkauksia, velkakirjoja — jatka, jatka!
— Sinun täytyy hankkia Arvid minun päivällisilleni kolmantena joulupäivänä!
— Sehän on samaa kuin hankkia kolme haiventa jättiläisen parrasta! Katso nyt, kuinka hyvä oli, etten vienyt hänelle sinun terveisiäsi silloin keväällä! Enkö sanonut, että näin kävisi!
— Sanoitko! Mitä pirua sinä sanoit! Tuki nyt suusi ja tee kuten käsken! Se siitä! — Vielä eräs! — Olen huomannut jonkunlaisia katumuksen oireita vaimossani! Hän on mahtanut tavata äitinsä tai jonkun sisaristaan. Joulu on sentimenttalinen vuodenaika. Mene Holmeniin ja lämmitä hieman!
— Nuo eivät juuri ole hauskoja toimitettavia…