Toinen ja kolmas käsky sisältävät suoranaisia herjauksia, kirjailija kun on pannut Herramme suuhun sellaisia pikkumaisia ja tuhmia määräyksiä, jotka ovat loukkaus tämän kaikkiviisautta kohtaan ja jotka olisivat saattaneet kirjailijan syytteeseen, jos tämä olisi meidän päivinämme elänyt.
Neljännen käskyn tulisi kuulua seuraavasti: Elä anna synnynnäisen kunnioituksentunteesi vanhempiasi kohtaan saattaa itseäsi ihailemaan myöskin heidän vikojaan, eikä sinun tarvitse kunnioittaa heitä enemmän kuin he ansaitsevat. Sinä et millään ehdolla ole missään kiitollisuuden velassa vanhemmillesi, sillä he eivät tehneet sinulle mitään palvelusta hankkiessaan sinut maailmaan; ruokkimaan ja vaatettamaan sinua vaatii heitä sekä heidän itsekkäisyytensä että porvarillinen laki. Ne vanhemmat, jotka pyytävät (on niitäkin, jotka vaativat) kiitollisuutta lapsiltaan, ovat kuin koronkiskurit: antavat mielellään kapitaalin joutua vaaran alaiseksi, kunhan vain saavat nostaa korot.
Muist. 1. Miksi vanhemmat (varsinkin isät) useammin vihaavat kuin rakastavat lapsiaan johtuu siitä, että lapset pienentävät heidän taloudellista hyvinvointiaan. On vanhempia, jotka kohtelivat lapsiaan kuin osakkeita, joista ehtimiseen vaativat osinkoa.
Muist. 2. Tämä käsky on laskenut perustuksen kaikista hallitusmuodoista kauheimmalle, perhehirmuvallalle, jonka suhteen tuskin mikään vallankumous voi auttaa. Ihmiskunnalla olisi enemmän kunniaa lastensuojelusyhdistyksistä kuin eläinsuojelusyhdistyksistä. (Jatk.)
Ruotsi on siirtomaa, jolla on ollut kukoistuskautensa, suurvalta-aikansa, ja näyttää nyt lepäävän kuten Kreikanmaa, Italia ja Espanja iankaikkista unta.
Se hirvittävä taantumus, joka on tullut vuoden 1865, toiveitten kuolinvuoden, jälkeen, on vaikuttanut siveellisesti turmelevasti uuteen, kasvaneeseen polveen. Suurempaa välinpitämättömyyttä yleisten asiain suhteen, suurempaa itsekkyyttä, suurempaa uskottomuutta ei ole historiassa nähty pitkään aikaan. Maailmalla käy myrsky ja kansat karjuvat vihaa sortoa vastaan, mutta tässä maassa vain vietetään riemujuhlia.
Herännäisyys on ainoa sielunelämän ilmaus nukkuvassa kansassa; tyytymättömyys on siinä heittäytynyt uskonnollisen alistuvaisuuden syliin, jottei se joutuisi epätoivoon tahi kykenemättömään raivoon!
Heränneet ja pessimistit lähtevät samasta periaatteesta: olemassaolon kurjuudesta ja tähtäävät samaan päämäärään: kuolla pois maailmasta, elää Jumalan kanssa.
Olla vanhoillinen keinotteluhalusta on suurin synti, minkä ihminen voi tehdä. Se on kolmen killingin murhayritys maailman suunnitelmaa vastaan, sillä vanhoillinen koettaa estää kehitystä; hän panee selkänsä pyörivää maata vasten sanoen: seiso paikallasi! Sillä on ainoastaan yksi puolustus: tuhmuus; huonot raha-asiat eivät ole mikään puolustus, mutta kylläkin syy!
* * * * *