— Elä sinä kutsu isääsi ukoksi, niin että joku kuulee.
— Luuletko, että niin tekisin! Kuitenkaan ei ukko — näin meidän kesken — enää tule koskaan tänne.
Falk vaipui syviin mietteisiin. Sitten hän jatkoi:
— Onko sinun äitisi ylpeä? Onko häntä helppo loukata? Minä niin epämieluisasti loukkaan ihmisiä, kuten tiedät! Sinun täytyy sanoa minulle hänen heikot, arat puolensa, niin minä koetan olla kajoamatta niihin.
— Onko hän ylpeä? Tavallaan, sen kai tietänet. Jos hän esimerkiksi saisi kuulla, että meillä on ollut kutsut, joihin ei häntä eikä sisaria oltu pyydetty, niin ei hän koskaan enää tulisi tänne.
— Varmastiko?
— Varmasti, siitä voit olla vakuutettu!
— Se nyt on merkillistä, että hänen säätyisensä ihmiset…
— Mitä sinä sanot?
— No — no! Että naiset voivat olla niin tunteellisia! Kuules, miten on sinun yhdistyksesi laita nykyään? Miksi sinä sitä nimitit?