— Siinä siis näet, että kyky saavuttaa sen paikan, mikä sille kuuluu!

— Niin, vallankumousten jälkeen! Mutta me näimme Eerikki XIV:nnen seuraavan Kustaa I:stä, Kristiinan Kustaa Adolfia.

— Ja Kaarle XI:nnen Kaarle X:ttä; ja me näimme myöskin nuoren Cromwellin savuna haihtuvan vanhan Cromwellin jälkeen. Siis alati vallankumousta? Sitäkö tahdot?

— Tai valitun diktaattorin!

— Tahi myöskin määrätä hallitsija kuten aikoinaan Apishärkä, kasvattaa hänet viisaaksi mieheksi, pitää hänet loitolla elämän kaikista pikku harrastuksista, panna hänet lukkojen taa kuten Japanin mikadon! Ei, elämä moninaisuudessaan synnyttää ja kasvattaa itse miehen, jota aika tarvitsee. Puolue-aikoja ja yleistä väsymystä seuraa kaikkien hyväksymänä yksinvalta, jollaista tarvitaan. Yksinvaltias Cromwell oli parlamentitta suurempi tyranni kuin Kaarle I, ja Tanskan Fredrik III pani itse toimeen vallankumouksen aatelia vastaan kuten Kaarle XI meillä.

— Mutta meidän kuninkaamme on henkisesti kehittymätön, tuhma, joka uskoo pappeihin ja noitiin! huusi maisteri Andreas, joka oikein tahtoi päästää tunteensa valloilleen.

— Hiljaa, saatana soikoon! varoitti apu-opettaja ja katseli varovasti puutarhan pensaihin, jotka olivat pimeässä, ja joihin vain muutamia heikkoja valopilkkuja lankesi lyhdyistä. Entäs Cromwell, parlamentinloukkaaja, eikö hän sitten uskonut pappeihin? Uskoi, ja vielä paljon enemmän kuin tuo mestattu perustuslaille kuuliainen hallitsija!

Maisteri Andreas heristi korviaan vaahterakujaa kohti; häntä oli säikähyttänyt jokin sieltäpäin kuuluva liike. Mutta kun kaikki oli edelleenkin rauhallista, korotti hän jälleen äänensä nauttiakseen oikein tilaisuudesta saada purkaa mielensä, ja iskien olutkannun pöytään hän säesti lempilausettaan, jonka oli saanut Cartesiuksen filosofiasta, joka äskettäin oli säteillen tehnyt tuloaan Europan sivistysmaailmaan:

— De omnibus est dubitandum! Alas yksinvalta, alas Cromwell, alas pappipentele Kaarle…

Apu-opettaja tukki suurella kädellään hänen suunsa, sillä samassa tuokiossa Magelone näyttäytyi sillalla, joka johti lammikon huvimajaan.