— Mikä oli sen nimi, joka sai rouvan kumoon sohvalle? kysyi Håkan
Olsson.
Anatole hämmästyi.
— Minähän näyttelin sitä osaa, sanoi hän loukkaantuneena.
— Häh, vai näyttelijäkö? Näyttelijä näytteli oikein rennosti.
— Eikö valtiopäivämiehellä ollut ohjelmaa, kysyi Jean.
— Ei ollut, minä en koskaan käytä ohjelmaa, sillä minä menen teatteriin katsomaan kappaletta enkä näyttelijöitä.
— Ei näyttelijättäriäkään? ehätti Anatole pisteliäästi.
— En niitäkään. Minä tahdon aina ajatella ketä ne esittävät, enkä ketä he ovat.
— Sitä ja tätä, jonnin joutavata joukkoa! kuiskasi Jean ja Anatole myönsi.
Illallisen jälkeen piti Jean loistavan puheen, mainiten Kustaa kolmannen luomia pyhäkköjä, häväisijöitä ja häpeäpilkkuja.