Håkan Olsson vastasi:
— Hän ei mielellään käynyt oopperassa, sillä hän ei ymmärtänyt ulkomaalaisia kieliä; (Hyvä!) hän ei äänestäisi kahta äyriäkään kansallisoopperan hyväksi, sillä sellaista ei ollut olemassa ja ulkomaalaista saattoivat hoitaa samat soittoniekat ilman, että he olivat kansallismusikanttia, (Hyvä!) mutta dramaattista hän tahtoi puoltaa. Hän, joka vietti hiljaista, erillään olevaa elämää maaseudulla eikä koskaan päässyt tilaisuuteen seurustella hienoston keskuudessa, hänellä oli paljon enemmän opittavaa kansallisnäytännön kappaleen katselemisesta, sillä hän sai sen kautta nähdä ja kokea, kuinka hienot ihmiset elivät ja ajattelivat elämänsä. Teatteri, hyvät herrat, on sivistyslaitos, se on ase, joka on hyvin vaarallinen, eikä sitä sentähden pidä jättää sivistymättömien ihmisten käsiin niin, ettei se kääntyisi hallitusta vastaan. Hyvät herrat, te olette kestinneet niin runsaasti, että luulen sanoneeni ajatukseni hiukan epäselvästi, mutta joka tapauksessa se oli hyvää tarkottava. Mitä tulee Kustaa kolmannen luomaan, niin en luule sen olevan minäkään esteenä käymästä oopperan kimppuun, joka nielee kaikki, minkä dramaattinen ansaitsee, (Hyvä!) sillä me olemme ennen käyneet erään Kustaa kolmannen luoman kimppuun.
— Mihinkä niin?
— Kustaa neljäs Adolfiin! (Kätten taputuksia) enkä luule sentähden saaneemme mitään häpeäpilkkuja. Maljanne, hyvät herrat!
Hurraa-huutoja! Håkan Olssonia nostetaan ja kannetaan tuolissa.
— Hän ei ole niin tuhma, kuin päältä näyttää, sanoi Jean.
— Hänellä on repo mielessä, sanoi Anatole, kun he lähtivät juhlasta.
VIHITTYNÄ JA VIHKIMÄTTÄ
Raastuvanoikeuden notario oli eräänä kauniina kevätiltana kävelyllä Humlegårdenissa. Hän kuuli laulua ja soittoa Rotundasta ja näki valon tulvehtivan isoista akkunoista valaen valoaan äsken puhjenneiden lehmusten varjoihin.
Hän meni sinne ja istautui yksinäisen pöydän ääreen lähelle lavaa ja tilasi totia.