— Niin, näetkös, jos olet yksin, niin arvelin sinun tahtovan tehdä minulle, hm, meille seuraa. Tiedät ehkä, hm, minulla on pieni suhde, hm, kiltti ja kelpo tyttö, näetkös.
Tuo kuulosti hyvältä, ja notario oli suostuvainen ehdotukseen siinä tapauksessa, että he molemmat saisivat tulla. Tietysti he saivat tulla, ja sillä oli joulu-iltakysymys sekä seurustelukysymys ratkaistu.
He tapasivat toisensa kello kuuden aikaan, ja "ukot" istuivat kuin pashat juoden portviiniä sillä aikaa kuin rouvat puuhasivat kyökissä.
Ja sitte he kaikki neljä olivat avuliaana toisillensa pöydän kattamisessa: ja ukot löivät auki pöytäpuoliskot sekä ryömivät permannolla sovittaen kiilaa ja pienaa, ja rouvat olivat niin herttaisen hyviä ystäviä, ja heitä yhdisti yhteinen erittäin näkyvä side, minkä suuri nimi on: maailman tuomio. Ja he kunnioittivat toisiansa, he olivat hienotunteisia ja osaaottavia kuten sellaiset ihmiset saattavat olla. Ja he välttivät tuota salakahmaista lörpöttelyä, millä aviolliset huvitteleivat, silloin kun eivät lapset ole kuulemassa, ikäänkuin he tahtoisivat sanoa: nyt meillä on oikeus.
Torttua syödessä puhui notario omalle kodille, jonne me pakenemme maailmasta ja ihmisten parista ja jossa me vietämme paraimpia hetkiämme todellisten ystäviemme keskuudessa.
Silloin Marie-Louise purskahti itkuun ja kun hän kysyi, oliko hän pahoilla mielin, eikö hän ollut onnellinen, vastasi toinen nyyhkien kyllä huomaavansa, että mies kaipasi siskojaan ja äitiään.
Hän vastasi, ettei hän ollenkaan kaivannut heitä ja että Marie-Louise varmaan toivoisi ne hyvin kauvas tultuaan niiden läheisyyteen.
— Niin, mutta mikseivät he voineet mennä naimisiin?
— Niin, mutta ei oikein!
— Papin kautta? Hän ei uskonut pappien olevan muuta kuin tutkinnonsuorittaneita ylioppilaita ja että niiden loihtusanat eivät olleet muuta kuin jumalaistarustoa.