— Luuletko sinä olevan häveliästä tällä tavalla jättää lapsiesi äiti oman onnen varaan sillä aikaa kuin sinä istut kapakassa.
— En luullut sinua minua kaipaavan, eukkoseni, vastasi hän valmistavasti.
— Kaipaavan? Niin, silloin, kun herra on juomassa suuhunsa talousrahoja, niin kaivataan talossa yhtä ja toista.
— Ensiksi minä en juo, sillä minä syön ruokapalasen ja juon kahvitilkan, toiseksi en juo suuhuni talousrahoja, sillä sinulla on ne lukon takana. Minulla nimittäin on muunlaisia rahoja, jotka minä "juon."
Ikävyydeksi eivät naiset rakasta leikillisyyttä ja leikillä ojennettu ansa heitettiin hänen oman kaulansa ympäri.
— Vai niin, sinä siis sentään tunnustat juovasi?
— Minäkö? En, minä käytin sinun sanojasi leikillä.
— Vai leikillä. Vai niin, sinä lasket leikkiä vaimosi kustannuksella. Sitä et ennen tehnyt.
— Halusithan itse tuota jumalaistarustoa. Miksikä ei nyt ole kuin oli ennen? Jaa!
— Tietysti sentähden, että ollaan naimisissa.