"Olin asioitteni tähden Tukholmassa!"
"Oliko Tukholmassa hauskaa?"
"Olihan siellä!"
Hän loi katseensa maahan seuran tirskuessa.
"Tarjotkaa herra C:lle silliä; gööteborgilaisilla oli eilen sitsi.
Herrat olivat kai göteborgilaisen osakunnan talolla?"
"Minä istuin yksin kotona pastorin seurassa (vanhin täysihoitolainen, pappi, joka luki pastoraalia) ja poikien kanssa (nuorimmat kävivät koulua)."
Oli jotain liikuttavaa vanhuksen tavassa sanoa katkeruuksia; hän oli lempeä nainen, sillä hän oli kokenut paljon.
Siitä syntyi hämmennys ja tietysti oli ikävää; tosin kokoonnuttiin taas illalla kuuntelemaan haparoivia sonaatteja, peukaloita pyöriteltiin ja käännettiin vanhaa valokuvausalbumia kannesta kanteen; kaikki tahtoivat tuon hyvän eukon tähden pysytellä paikoillaan niin kauvan kuin mahdollista eikä kellään ollut rohkeutta eikä sydäntä lähteä tiehensä, niin että ensi kerran eläissään täytyi hänen ottaa ensi askel ja sanoa hyvää yötä.
Sinä yönä syntyi vanhuksen aivoissa hornasta kotoisin oleva ajatus, ettei nuorten miesten ollut hyvä olla yksinänsä — ja hän ilmoitti sanomalehdissä.
* * * * *