"Jollei sinne olisi niin pitkä matka kävellä, niin olisin minä pian tuollaisen omistaja, jollei se vain ole liian kallis."
"Se on vallan käsittämätöntä, että kuta oppineemmaksi ihminen tulee, sitä tyhmemmäksi hän myös tulee. Luuletteko muun kuin yhden ainoan mestarin käsittäneen, kuinka mainio tämä kannu on", sähisi Boo.
"Kyllä he sen käsittävät", arveli jyvienkantaja, "siksipä eivät sitä tahtoneet tunnustaa. Mutta sen minä totta tosiaan sanon, että tällaisten kannujen kauppias olisi tuossa tuokiossa rikas mies."
Boo istui kapakassa iltaan saakka ja salli kannuansa ihailtavan. Kun kapakka sulettiin kello yhdeksän aikaan, kulki hän puolihumaltuneena kotiin ja pani tyytyväisenä maata päänalaisella rakas kannunsa.
* * * * *
Seuraavana päivänä keskusteli Boo pitemmän aikaa mestari Paavalin kanssa sillä seurauksella, että Boo, joka säännöllisellä elämällä ja säästäväisyydellä oli itselleen koonnut muutaman leiviskän tinaa, sai luvan omiksi tarpeikseen työskennellä vanhassa kyökissä, sillä mestari Paavali oli niitä harvoja miehiä, joka salli muidenkin elää, koska kohtalo hänelle itselleen oli suonut niin hyvät elinpäivät.
Boota ei näkynyt ulkosalla kaupungissa neljääntoista päivään ja hänen kannuansa koskeva juttu oli unhotettu, sillä oli niin paljon muuta puheenaihetta.
Mutta eräänä aamuna anivarhain saivat kaupungin palvelustytöt jotain ihmeeksensä nähdä. Keskellä Isoatoria, vastapäätä raastupaa, seisoi Bosse pystyttäen pöytää muutamista laareille asetetuista laudoista. Saatuaan pöydän kuntoon, latoi hän laudoille toisen kannun toisensa jälkeen ja katso, kaikki kannut olivat samanmuotoisia kuin raastuvassa näyttämänsä kannu, minkä korkea ammattikunta oli hyljännyt.
Kello yhdeksän oli Boo myynyt puolet tavaroistaan. Iloisena ja tyytyväisenä istui hän pöydällä jalat ristissä allaan huutaen: "kannuja, kannuja, kuka ostaa kannuja?" Kun hän oli toistanut monta sataa kertaa, alkoi hän sovittaa sanat omallekeksimällensä laulunuotille.
Kello yhdeksän aikaan, kun aurinko oli korkealla taivaalla ja kaikilla kisälleillä oli vapaatuntinsa, kokoontuivat kannunvalajakisällit ryhmittäin Bossen pöydän ympärille. Muutamat varovaisemmat lausuivat huolestuttavia muistutuksia vaarasta rikkoa ammattijärjestystä ja etuoikeuksia vastaan; toiset nyökyttivät päätään hyväksyvästi ja sanoivat puoliääneen: Bosse, pidä puoliasi.