Hänen aikeittensa perille oli päästy! Nyt oli jälellä vain paras valtti. Hän pyysi ruustinnan ja tytöt osakuntansa tanssiaisiin, sinne ei päästetty muukalaisia. Nyt oli hänellä tyttö ansassa, ja toverit, ei hän niiden lukua tuntenut, kävelivät ulkona kadulla ja kurkistelivat valaistuihin ikkunoihin. Tämä oli suloista. Ilosta lähtee hän juhlapäivälliselle, juo liian paljon viiniä ja saapuu liian myöhään tanssiaisiin! Voiton varmuudessa oli hän unohtanut pyytää tanssivuoroa. Seuraus: mitään tanssivuoroa ei ollut jälellä häntä varten, naiset olivat loukkaantuneita ja hänen täytyi lähteä ennen illallista!
Viisi toveria oli aivan oikein vartioinut ulkopuolella, he tarjosivat hänelle hyväntahtoisesti käsivartensa, mutta hän hylkäsi tarjoumuksen ja lähti kävelylle epätoivoisena, mielessä kuolemanaatoksia. Hän kulki kirkkomaalle, käveli kiviaidalla Fjärdingstullista johtavaa tietä pitkin ilman, että hänen onnistui taittaa niskansa, hän tutki Rakkarinokan alapuolella sijaitsevia ojia, kunnes hän kadotti muistinsa ja heräsi — lauluun.
Hän makasi lumikinoksessa asuntonsa ulkopuolella; valo heijasti naisten akkunoista ja hänen vierellänsä seisoi viisi toveria laulaen serenaadilauluja.
* * * * *
Joulukuun alkupäivinä sai poika isältään käskyn kirjottautua kenraalitullivirastoon.
Neljätoista päivää ennen joulua kosi pastori ja sai rukkaset!
Ja ne viisi, ne jatkoivat.
MYYRÄ
Kulumassa on jo hänen kahdestoista lukukautensa, hän lueskelee vielä saadakseen oppiarvon, ei hän ole juuri laiska ollut, mutta hän on niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan tule pitäneeksi itseänsä esillä. Hän on nähnyt nuorempien toverien sivuuttavan itsensä, mutta sen sijaan, että se olisi kannustanut, on hän malttanut mielensä. Hän pitää itseänsä upsalalaisena, eikä hänellä ole kiirettä niin kauvan kuin isä nurkumatta lähettää hänelle säästetyistä varoistaan, sillä kuuden vuoden ajalla ovat rahat alenneet arvossa. Hänen onnettomuutensa syynä on hänen aineen valintansa, sillä hän kuuluu siihen joukkueeseen, joka rupesi tutkimaan estetiikkaa, koska se oli uudenaikaista, ja hänen kerrotaan kirjoittaneen runojakin, jotka hän kerran painatti, nykyään hän sen kieltää.
Nyt hän on lihonut, ja lihavuuden mukana katosi kunnianhimo, mutta hänen täytyy nukkua sitä enemmän. Sentähden hän ei koskaan käy muilla kuin yhdentoista luennoilla pikku Gustavianumissa, sillä isossa Gustavianumissa on vetoa; ja hänen hiuksensa ovat ohentuneet. Siellä hän saa joskus kuulla palan viisaustiedettä, toisella kertaa kahdeksannen osan kapittelia Roomalaiskirjeestä, toisinaan pätkän rakennustaiteen filosofiiaa. Hän istuu aina viimeisellä penkillä ikkunan vieressä, mistä on laaja näköala pihalle, hän käyttelee aina linkkuveistä ja on tehnyt syviä tutkimuksia puupiirrostaidossa. Poistettuaan öljyvärisen pinnan voi hän päättää kuinka monta lukuvuotta hän on ollut yliopistossa, sillä hän alkoi leikellä heprealaisia alkukirjaimiaan jo ensi lukukaudella, ja sen jälkeen on pöytiä maalattu vain kolme kertaa. Hän sanoo laskevansa vuosirenkaita.