Käsiala oli väännelty ja salanimi oli allekirjoituksena. Juttu kierteli kunnes se vanheni ja onnellinen nuori ylioppilas oli kirjevaihdossa tuntemattoman kanssa, joka käytti salanimeä a poste restante.
Minä arvailin erakkoa ja olin kyllin tunketteleva häneltä sitä uudestaan kysymään. Hän todisti minulle asian mahdottomaksi, sillä hän ei suinkaan menisi muuttelemaan suuria hallitsevia lakeja, jotka vuosittain eristävät liian ison ylioppilasluvun, taistelussa olemassaolon puolesta osoittautuu kuka on soveliain jatkuvaan elämään luonnon korkeita päämaaleja varten.
"Ja kuka on soveliain?"
"Tietysti voimakkain!"
"Ja toiset?"
"Ne sortukoot."
"Onko tämä päämaali?"
"Voimakkaammat tarvitsevat heidän kuolemaansa olemassaolonsa tähden."
"Hyi sellaisia lakeja!"
"Minä en ole niitä perustanut!"