"Hyvä, hyvä", sanoi Jesperi, "olen kuullut, että olet työntänyt sen jo vesille."
"Se on tässä ihan mallashuoneen lähellä", sanoi Tuomas. "Jos sinulla on aikaa, niin könkytämme sinne rantaan."
Sitä juuri Jesperi tahtoi. He kulkivat männikön kautta, joka oli etuvartijana lentohiekkaa vastaan. He tulivat rannalle ja istuivat veneeseen, joka ei ollenkaan vetänyt Jesperiä huomiota puoleensa, ja he soutivat jonkun matkaa järvelle.
"Nyt ei voi eukko meitä kuulla", sanoi Tuomas, "anna nyt kuulua!"
Jesperi veti taskustaan arpakapulan, jonka toinen pää oli vanhaan tapaan narulla varustettu.
"Taasenko uusia naruja kaulaan?", kysyi Tuomas.
"Mitäs kuuluu?"
Huomenna on meitä kutsuttu kirkolle! Täytyy antaa pois kaikki aseet!
"Sitä ovat hokeneet jo monta sataa vuotta!"
"Mutta nyt on tosi mielessä."