"Jos olette hiljaa, niin saatte kuulla!"
Minä tulin hiukan — en tiedä kuinka sanoisin — mutta asema oli sovelias taikauskolle. Me olimme juuri sivuuttaneet Korsöön ja suuntasimme ulos Södergrundanin ja Stålbådanin purjehdusmerkkien väliseen väylään.
Edessä vain tumma seinä, niin paksu, että saattoi ikäänkuin tuntea, kuinka se töytäisi vastaan milloin tahansa, ja seinällä näkyi kaksi valokohtaa. Toinen oli Grönskärin majakka, tyyni ja liikkumaton; toinen kuunarin laivalyhty, levottomana kuin virvatuli, liikkuen milloin ylhäällä, milloin alhaalla. Ja pimeässä sitten kohosi vielä tummempi esine: meri. Se nousee uhaten päitämme korkeammalle, se käy meitä vastaan, se juoksee ääneti — nyt se on täällä.
Nyt salamoi; tumman aallon keskellä on valoisa ympyrä ja minä näen valossa sen kauhean vihreän värin, mikä seuraavassa silmänräpäyksessä muuttuu ruumiinvalkeaksi. Me olemme aallon harjalla ja kuohu ryöppyy ympärillämme, mutta taasen näen minä loistavan ympyrän leimahtavan ja häipyvän pimeyteen. Minä tempaan luotsin takista niin, että napit natisevat:
"Näitkö sinä?"
"Näin kyllä, se tulee meidän laivalyhdystämme." Minä käännyin ja valo laivalyhdystä, jonka olimme hinanneet huippuun, valahti kasvoilleni. Samassa kuulin läppäileviä lyöntejä, raskaasti ja kumeasti kuin palomerkit. Nyt tuli luotsin vuoro.
"Kuulitteko?", kuiskasi hän värjöttäen, ja minä näin, miten hänen hengityksensä huurtui minun hiuksiini.
Vielä läppäys!
Minä tunsin palelevani saappaisiin saakka ja hiukset turkin kauluksella nousivat pystyyn. En koskaan kurjassa elämässäni ole tuntenut itseäni niin pieneksi, sillä minä seisoin selittämättömän ihmeen edessä. Kirkkoa ei ollut kolmen peninkulman päässä. Mitään kellonmerkkiä ei ole koko ruotsalaisessa saaristossa, kuunarilla ei voinut olla niin isoa kelloa ja päälle päätteeksi tuli ääni alhaaltapäin.
"Tämä merkitsee jotakin", sanoi luotsi, "niin, niin, kyllä minä sen tiedän, ettei kohtaloansa voi kukaan välttää. Tietääkös herra, että minä tahdoin palkata vahdin täksi illaksi ja tarjosin pojille kymmenen riikintaaleria, mutta ketään ei haluttanut. Saammepas nähdä!"