Jean syöksähtää esille, tarttuu Anatolen olkapäihin, katselee häntä suoraan silmiin ja huudahtaa:
— Sinä rakastat markiisitarta!
Anatole pujotteleikse hänen syleilystään, poimii sikarettikoneen, putken ja hatun, syöksyy juosten raolla olevasta ovesta ja huutaa:
— Minä rakastan häntä!
Mutta Jean on huomannut ilkeän juonen ja tahtoo ennättää ennen kättentaputuksien kilpailussa, heittäytyy takaperin matolle niin, että pää työntyy resooria vasten.
Esirippu lankee. Jean huudetaan näyttämölle ja saa kukkavihon, mutta
Anatole ei uskalla mennä näyttämölle.
Toisessa näytöksessä ovat koko kansallisteatterin oppilaskoulu ja näytelmätaiteelliset jäsenet, joilla on palkkaa alle 200 kruunun, kokoontuneina markiisittaren luona suunnattoman suuren piljaartin ympärille. Teetä ja sampanjaa tarjottaessa punoutuu seuraava, henkevä kahdenpuhelu:
— Guerre!
— Carambolage!
— Pott!