Koulumestari. Vai niin? Sepä jotakin —
Krumm. Miten hänen laitansa on sitten?
Koulumestari. Varsin hyvin, ehkä on ylen viisas.
Krumm. Olkoonpa niinkin; otan hänet sentään. Herra majurin tahto on, että kosin heti paikalla.
Koulumestari. Tehkää hyvin ja kolkuttakaa vaan tuolle ovelle.
Krumm. Niinkö suorastaan? Ei, se ei käy laatuun. Pitää ensin — mennäänpä kotianne, herra koulumestari, minä kirjoitan kirjeen, te viette sen leskelle ja levittelette hänelle edeltäpäin vähän minun etujani ja avujani.
Koulumestari. Niinkuin käskette.
Krumm. Arvelen tosin, ettei leski suinkaan mitään esteitä tee, mutta pitää kuitenkin tehdä mikä säädyllistä on. En milloinkaan päitä pitäen puutu mihinkään. (Molemmat lähtevät.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Amalia (yksinänsä. Sittemmin) Majuri.