Amalia. Ja jos hän on hulttio, en minä häntä ota.
Majuri. Tietysti ette.
Amalia. Nyt minä olen tyytyväinen.
Majuri. Ha, ha, ha! Lystillinen kohtaus koituu siitä ainakin. (Huutaa ovesta.) Rouva Äyriäinen! Sananen vain!
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen. Edelliset.
Rouva äyriäinen. Mitä teidän armonne käskee? Sepä on minulle sanomattoman mieluista, että pääsen teidän armonne puheille näin varhain, sillä minulla on valittamista —
Majuri. Ja sitähän teillä on joka aamu, rouva Äyriäinen.
Rouva Äyriäinen. Valitettavasti kyllä eletään talossa, että on epätoivoon joutumaisillaan. Aamulla minua vaivaa keuhkotauti, iltapuolella vesitauti —
Majuri. Ja ehtoolla viinatauti, eikös niin rouvakulta. Teitä on kutsuttu; pastorin rouva teitä tarvitsee, ja minä itse puolestani olen kutsunut teidät ilmoittaakseni teille, että, — että teette minulle mieliksi, jos seuraatte pastorin rouvan käskyjä. (Lähtee.)