Amalia. Olihan minulla teiltä lupa vähän kuunnella.
Majuri. Aivan niin.
Amalia. Se onkin minulle sitä mieluisampi, sillä minulle, näettekin, juohtui juoni mieleen, jonka teidän luvallanne tahdon panna toimeen.
Majuri. Antakaas kuulla.
Amalia. Eikös niin, isä kulta, mies naisi minut vaan pappilan tähden; sitä ette kumminkaan toivone?
Majuri. Loruja, hänen ei tarvitse kuin nähdä teidät — —
Amalia. Hän ei saa minua nähdä; aion ensi kohtauksessa pistää rouva Äyriäisen minun sijaani.
Majuri. Emännöitsijäni? Ette kai arvele että mies hänet ottaisi?
Amalia. Mutta jos hän kuitenkin sen tekisi? Jos tuo tulokas kirkkoherran paikka niin sokaisisi hänen silmänsä, että naisi vaikka lemmonkin.
Majuri. Silloin hän on hulttio.