Rouva Äyriäinen. Minäkö? Hi, hi, hi! Minä olen toki vähän vanhempi teitä.
Amalia. Siitä ei hän tiedä mitään.
Rouva Äyriäinen. Ja sitte, sitte — ajatelkaapas sentään! Siitä voisi pian tapahtua onnettomuus.
Amalia. Mikä onnettomuus?
Rouva äyriäinen. Oi taivahan pyhät! Olenhan vielä kuin parhaassa iässäni. Jos hän nyt minusta todellakin rupeisi pitämään?
Amalia (nauraen). Niin siirryn minä syrjään ja annan hänet teille.
Rouva Äyriäinen. Te nauratte! Te arvelette kai, sehän ei ole mahdollista! Oi, sanon teille toden, tunsin erään paksun signalistin kaartissa, hän oli kelpo mies, painoi yli sadan kilon, ja jos vaan olisin tahtonut, olisin minä jo aikoja ollut rouva »signalistinna».
Amalia. Jumala tiesi, mitä teille vielä suotu on. Minä siirryn tieltä pois.
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Koulumestari. Edelliset.