Koulumestari. Kunnioitettava pastorin rouva, suokaa minulle suosiollisesti anteeksi, etten ilmesty juhlallisessa puvussa, valkeissa hansikkaissa, sitruuna kädessä, niin kuin pitäisi, koska tätä nykyä en ole koulumestari, vaan Merkurius.
Amalia. Ai, ai, mitäpä Jumalien lähettiläs meille saattaa?
Koulumestari. Kirjeen Jupiterilta, joka vastedes on jylisevä meidän saarnastuolissamme.
Amalia. Minulleko?
Koulumestari. Teille, hyvistä avuista ylistetylle, jota minä pian taasen saan kunnian kutsua rouva pastorinnakseni —.
Amalia (aukaisten kirjeen). Mitä? Onhan se ihan runomitalla kirjoitettu?
Koulumestari. Tarjosin hänelle haarikan vaarinkaljaa; se on hänet runoilijaksi tehnyt.
Amalia. Ehkä luette sen meille.
Koulumestari (lukee).
Te kukka kaunis tuoksuva, Te kirkas jalokivi,
Te koristatte elämän, kuin taivaan tähtirivi,
Ma katala nyt vaellan kuin yössä pimeässä.
Vaan teistä minä ihastun kuin taivaan elämässä.