Kun tähti kirkas heloittaa ja matkustajaa johtaa
Niin teistä, rouva ihana, mun mieltän lohtu kohtaa,
Ja kaikki ilot elämän ne teistä alun saavat,
Ja kaikki surut lohtua, apua kaikki haavat.
Kim linnut lentää etelään, kun syksy tuopi hallan,
Mun syömmein elon vilusta, sun luokseis' rientää vallan,
Kun linnut pesän rakentaa rannoille Niilin virran
Ma armaan kodin rakennan sun rinnallesi kerran.
Alamaisella nöyryydellä
Elias Krumm.
Ylevää! Jumalallista!
Rouva äyriäinen. Pastori vainaja oli mainio mies, mutta semmoisia lahjoja ei hänellä ollut.
Amalia (pidättäen nauruansa). Minäkin olen niin liikutettu, että silmäni sulavat.
Koulumestari. Ja kun kohta hänet kokonaisuudessaan saatte nähdä, sen sorjavartisen, kaunohartiaisen, sulosilmäisen, simahuulisen.
Amalia. Ai, ai, herra koulumestari! Johan tekin runoilijaksi rupeatte.
Koulumestari. Kiitän, kiitän siitä hyvästä.
Amalia. No, menkää ja sanokaa herra pastori Elias Krummille, että minä odotan hänen tuloansa.