Koulumestari. Hih! Minä tahdon paikalla kynäni teroittaa ja kirjoittaa kauneimmat kutsumakirjeet häihin lumivalkealle paperille. (Lähtee.)
Amalia. No nyt, hyvä rouva Äyriäinen, nyt asetutte istumaan asentoon.
Rouva äyriäinen. Minä istun jo; mutta sen sanon vielä kerran, etten ota mitään edesvastuuta. Jos taivaan tahto olisi, että minun vähät avuni ja suloni —
Amalia. Älkää yhtään ujostelko, vaan tehkää parastanne. (Menee omaan kamariinsa.)
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen (yksin). Tehdä parastani? Sen tahdon. Signalistiin ei ole enää mitään luottamista ja ilman sitä, minun on myöntäminen, että hän kyllä puhalsi torveansa oikein miehen tavalla, mutta noin kauniita värssyjä hän ei suinkaan olisi voinut puhaltaa. Nuo värssyt ovat tehneet saman vaikutuksen sydämmelleni, kuin etikka kurkuille; se on tullut varsin terveeksi, vihannaksi. Tapahtukoon Jumalan tahto! — Joku tulee. — Ah, minä näytän kuin mikäkin kyökkipiika; mutta mitä se tekee? Vanha majuri sanoo aina: naisihminen näyttää arkivaatteissaan kaunihimmalta.
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Elias Krumm. Rouva Äyriäinen.
Krumm (itseksensä). Voi minua! Sepä oli karvas omena!
Rouva Äyriäinen. Varsin kaunis nuori mies.