Uusi uhkarohkea päätös oli samalla kypsynyt aivoissani. Minä hiivin hiljaa kuni hiiri huoneesen ja olin pian pöydän ääressä. Yhdellä sivalluksella olivat lompakko, revolveri ja patroonasäiliö merimiespaitani povessa. Kyllä minua kauhistutti, kun ukko röhkäsi ja kääntyi toiselle kyljellensä. Mutta samassa tuokiossa minä poistuin ja riensin huoneeseni, jossa piilotin saaliini uunin väliin ja paneuduin maata.
Tyhjennettyäni whiskypulloni odotin, mitä oli tapahtuva. Jos huomaisivat tekoni, jos sen keksisivät ennen aamua, niin olisin mennyttä miestä.
Kova pelko ahdisti minua. Olin juuri aikeessa nousta ja viedä saaliini takaisin, kun runnari tuli. Tarkasteltuaan minua sekä huomattuaan tyhjän pulloni, luuli hän minun olevan tiedotonna whiskyn vaikutuksesta, ja semmoista tilaa minä juuri koitin teeskennellä niin hyvin kuin voin.
Runnari lukitsi ovet ja meni levollisesti nukkumaan, sillä nyt hän luuli vähimmän olevan syytä pelätä lintusen pakoon lentämistä.
Minä odotin tuskallisesti, kunnes kaikki olisi talossa hiljaa. Mahdottoman hitaasti kuluivat tunnit. Kello löi 11 ja 12, mutta vielä oli valpas runnari valveellaan.
Mutta vihdoin hänkin nukkui. Kello löi yksi; runnari kuului hengittävän raskaasti, rupesi jo vähitellen kuorsaamaankin. Nyt vapauden hetki lyö, ajattelin itsekseni.
Minä tiesin, että hänellä aina oli taskussaan pullo ja nenäliina. Nenäliina kostutettiin pullon nesteellä, pidettiin nukkuvan nenän edessä vähän aikaa ja sitten laskettiin hiljaa kasvoille, ja sen jälkeen ei ollut nukkuvasta mitään pelkoa pitkiin aikoihin. Niin oli runnari monta merimiestä pettänyt.
Minä nousin vuoteeltani, lähenin nukkuvata, otin pullon ja nenäliinan hänen omasta taskustaan hänen vierestään tuolilta, ja nyt hän sai itse vuoronsa mukaan kokea samaa, minkä hän monta monituista kertaa oli onnettomille uhreilleen tehnyt.
Minä odotin pelosta vapisevalla sydämellä, mutta hän ei herännyt, vaipui vaan yhä syvempään uneen, vaipui vaipumistaan.
Hän oli minun kokoiseni mies, ja hänen vaatteensa olivat tuolilla, mutta minun olivat alakerrassa kirstussani; ne ynnä muut tavarani olivat kyllä monin kerroin suuremmasta arvosta kuin nämä puoleksi repaleiset runnarin vaatteet. Mutta ei ollut aikaa arvelemisiin. "Tehdään vaihtokauppa", arvelin itsekseni.