Ikäänkuin ei olisi tuota kuullut ja niinkuin jo olisi ollut aivan varma asiasta, vapaaherra yhä jatkoi:
— Entä mitä luulet olevan seurauksena tuosta tyhmyydestäsi? Olisit seurannut neuvoani ja antanut tuon mainion hapon vaikuttaa, niin lapsi olisi päässyt tämän maailman vaivoista ja tullut autuaaksi, sanoi vapaaherra pilkallisesti naurahtaen — silloin olisimme molemmat olleet turvassa, sillä yhdessä me seisomme ja yhdessä kaadumme. Mutta kun noudatit omaa tyhmää mieltäsi, elää lapsi, ehkä saattaakseen meidät turmioon. Sillä sattuma voi toimittaa hänelle monta todistusta asiasta. Et varmaankaan hyvää työtäsi tehdessäsi muistanut Oidiposta, Kyyrosta ja muita lapsia, jotka kuolemaan määrättyinä kuitenkin teioittajiensa armosta ovat jääneet elämään ja myöhemmin kostaneet niille, jotka olivat heidän kuolemaansa tahtoneet. Sellaiset tapaukset eivät johtuneet sinulle mieleen, minä sitä vastoin pidän niitä mahdollisina.
— Luuletko aivan tosissasi, että tuollaiset tarinat sopivat tähän? Suotta sinä turhia pelkäät. Lapsi, jota tarkoitat, meni sen tien, vakuutti herra v. Nit, ollen asiastansa aivan varma.
— Sinä olet kaksinkertainenkin konna: ensin otit suorittaaksesi sellaista, jota pidit vääränä, ja sitten rikoit lupauksesi.
v. Nit ajatteli itsekseen, että se tekee oikein, joka rikkoo sellaisen lupauksen, ja että hän siinä tapauksessa tuskin onkaan konna. Näin hän ajatteli, vaikka ei uskaltanut sitä sanoa. Vapaaherra jatkoi:
— En viitsi pitemmälti puhua syyllisyydestäsi tai kuunnella, mitä sinulla olisi puolustukseksesi sanottavaa. Olen vain vakuutettu, että sinä olet minut pettänyt. Mutta ainakin nyt sinun täytyy minua totella. Kummituspuvussasi pitää sinun yöllä kello kahdentoista aikaan hiljaa hiipiä siihen huoneeseen, jossa Stella tulee makaamaan. Ilmapuntari on melkoisesti laskenut, nyt jo vähän sataa tihuuttaa ja pian puhkeaa myrsky raivoamaan. Pyydän vieraitamme jäämään yöksi ja toimitan asian niin, että Stella saa yösijansa siinä huoneessa, jossa on sala-ovi ja joka muutoinkin on sopivin vieraita varten. Maisterin mentyä levolle, menen itse avaamaan pienen oven, jonka olen pyytänyt häntä pitämään lukittuna, estääkseni sinua unissasi siitä kulkemasta. Sitten pistäydyt huoneeseeni saamaan sellaiseen nesteeseen kastetun pensselin, joka ei tapa heti paikalla, vaan vitkalleen ja varmasti. Tällä pensselillä sivelet tytön kauniita huulia ja sitten palaat samaa tietä kuin olet tullutkin. Jos hän sattuisi olemaan hereillä ja näkemään sinut, niin hän joko pelosta käy puhumattomaksi, jolloin aivan hyvin voit toimittaa tehtäväsi, taikka hän kirkaisee, jolloin sinun tyhjin toimin on peräytyminen, joutumatta kuitenkaan mihinkään vaaraan, koska hän tietysti luulee sinua aaveeksi. Jos onnistut, saat palkkioksesi suurimman Ristilään kuuluvan talon.
Kun v. Nit ei kohta vastannut, vaan aikoi tarttua lasiin, esti vapaaherra hänet siitä:
— Seis, mies! Tuo ei tällä kertaa tule kysymykseen, sehän pilaisi koko suunnitelman. Ymmärrätkö?
— Ymmärrän kyllä, että sinä olet kaikista paholaisista pahin. Pelkästä epäluulosta, koska tuo nuori, viaton tyttö sattuu olemaan erään toisen näköinen, tahdot hänet murhata. Ja jotta et itse joutuisi vaaraan, käytät minua aseenasi. Mutta minä en ryhdy sellaiseen.
— Silloin sinusta jo tästä päivästä alkaen tulee keppikerjäläinen