"Tuli on valloillaan!" huusivat kauhistuneet vieraat ja kiiruhtivat oville pelastuakseen liekeistä, jotka tavattoman nopeasti levisivät yliympäri.
Ainoastaan kaksi henkilöä jäi saliin: kreivi Fredrik, joka ukontulen iskiessä alas oli voimattomana vaipunut maahan, ja Ester, joka, edes yrittämättäkään paeta liekkien ympäröimästä ja savuisesta salista, pysyi levollisena ja silmät taivasta kohti käännettyinä paikallansa.
Silloin äkkiä vaipui koko linna läjään ja hautasi raunioihinsa viimeisen Stuifenin ja hänen uskottomuutensa uhrin.
* * * * *
Vuosisatoja on siitä asti kulunut; ei Hohenstaufenburgista eikä Stuifenin linnasta ole enää muurin raunioitakaan jäljellä. Kumminkin on Esterin kirous aina tähän päivään asti vaikuttanut, sillä tuo ukontulen tapaama paikka on siitä asti pysynyt paljaana, ihan kasvittomana. Niin on se todistuksena rangaistuksesta, jonka Jumala lähetti pahantekijän ja hänen huoneensa yli.