Vuonna 1701 ilmestyi suomalaisen virsikirjan laitos, joka vasta 1886 vuoden kirkolliskokouksessa vaihdettiin uuteen virsikirjaan. Vaikka nykyajan vaatimusten mukaan sangen puutteellinen, oli se kuitenkin entisestään suuresti parantunut, etupäässä, niinkuin arvellaan, Turun koulun konrehtorin, sittemmin Kronoby’n kirkkoherran, Eerik Cajanuksen toimesta. – Tuon tunnetun kauniin virren Katoovaisuudesta (”Etkös ole, ihmisparka, aivan arka”) on kirjoittanut Juhana Cajanus, ylimääräinen filosofian professori yliopistossa. Hän syntyi Paltamossa 1655, vaan kuoli vallan nuorena jo 1681, tyhjäksi tehden ne toiveet, jotka hänen runsaat luonnonlahjansa olivat herättäneet. Yllämainittu runo, joka jo ennen oli painettu, otettiin sitten vähän muutettuna virsikirjaan.
2. Tilapää-runoutta. Kaikenlaisia juhlatiloja varten oli tapana sepittää runoelmia, vieläpä monella eri kielellä; niin kirjoitettiin joukottain hää- ja hautajaisrunoja, jälkimuistoja vainajain kunniaksi, onnentoivotusrunoja kirjantekijöille tai yliopistollisissa väitöstiloissa, juhlarunoja kruunauksissa j. n. e. Samaa laatua ovat ne kiitos- ja ylistysrunot, jotka tehtiin jonkun voiton tai muun valtiollisen tapauksen muistoksi, vaikka ne vähän vivahtavat historialliseen runouteen. Melkein kaikki nämä sepustukset ovat runollista arvoa vailla.
Mainittavin tilapää-runoilija on Eerik Justander, runoustaiteen professori ja virallinen suomentaja, † 1678 kirkkoherrana Mynämäellä. Justander kirjoitti niin-ikään ensimmäisen suomalaisen näytelmän ”Tuhlaaja-pojasta”, joka esitettiin rehtorin-muutoksessa Turun yliopistossa 1650, mutta ei ole säilynyt meidän päiviimme.
3. Historiallista runoutta. Suomalaisen riimikronikan, nimeltä Ajantieto Suomen maan menoist ja uscost, toimitti julkisuuteen (1658) Tammelan kirkkoherra Laurentius Petri (Aboicus eli Tammelinus), muutoin tunnettu saarnakirjoistaan (vertaa ed. §, lis.). Mainittu teos viljelee loppusointua, mutta on muutoin kokoonpantu muinais-aikuisella Suomen runomitalla. – Tietty on, ett’eivät Ison-vihan tuottamat surulliset tunteet voineet olla runoihin puhkeamatta; siltä ajalta onkin säilynyt useita runoelmia, jotka elävästi kuvailevat noita kauheita aikoja. Etevin niistä on Bartholdus Vhael’in (kieliopin-tekijän, katso § 18, lis.) vanhalla runomitalla suoritettu, liikuttava Valitusruno, ”runo raudalla rakettu”[9]. Siinä kuvaillaan sodan hävitystä ja kansan kärsimisiä; runoilija kääntyy Kaarlo kuninkaan puoleen, pyytäen häntä kotia palaamaan ja tuomaan rauhaa tullessansa:
|
”Carle cuuluisin cuningas, Tule cullainen cotihin, Tuoppas rauha tullessansi!” |
Varsin huomattava on niin-ikään Gabriel Calamniuksen kuvaus Ison-vihan hirmutöistä ja muista tapauksista, Sururunot suomalaiset (vrt. § 21).
Lisäys 1. Historiallisten tilapää-runojen tekijöistä mainittakoon Anterus Aschelinus (kappalainen Askaisissa, † 1713), jonka tekemiä ovat ”Virsi suuresta nälästä 1697”, ”Suomen Ilo-ääni Narvan voitosta” ja ”Uron uhri Jumalalle Kahdennentoista Kaarlen edestä”, sekä Sakari Lithovius († 1743 Oulun kirkkoherrana), joka on kirjoittanut monta runoa ajan tapausten johdosta.
Muista puheena olevan ajan runoteoksista tulee vielä ottaa huomioon Huoneen-peili, eräs riimillinen, kuivanlainen opetusrunoelma, jota kuitenkin uudempiin aikoihin asti on tullut kymmenen eri painosta, ja Veisu talonpojille kunniaksi (painettu arkkiveisuna 1703), mukaelma eräästä ruotsalaisesta runosta, jonka tekijä oli Alatornion kirkkoherra Gabriel Tuderus, tunnettu lähetyssaarnaajana Lappalaisten kesken. Mahdollista on, että etevä taiteilija ja muinaistutkija Elias Brenner, joka painatti mainitun ”veisun”, on antanut sille suomalaisen muodon.
Lisäys 2. Sekä tältä että edelliseltä aikakaudelta on muutamia historiallisia kansanrunoja, joissa ajan tapauksia esitetään kansan mielikuvituksen valossa. Ne on painettu Kantelettaren III osaan. Semmoisia ovat Kaarle herttuan sotaretki Suomeen (u. 52), Puntuksen sota eli Jaakko Pontus (v. 11, u. 53) sekä Kaarlo XII:tta tarkoittavat runot Kaarlon sota eli Kaarlo kuningas (v. 12, u. 55) ja Sota Narvan tienoilla (u. 56). Onpa nykyisemmältäkin ajalta muutamia historiallisia lauluja.