Santeri Alkio, jonka alkuperäinen nimi oli Aleksanteri Filander, (synt. 1862 Laihialla, jossa elää maakauppiaana) on harras kansansivistyksen edistäjä ja pitääkin kuvaelmissaan silmällä sivistys-oloja ja niiden kehitystä. Hänen laajemmista teoksistaan ansaitsevat erittäin mainitsemista Teerelän perhe, onnistuneen luonteenkuvauksen sisältävä kertomus Eeva, kansakoulun-opettajan elämää esittelevä novelli Mennyt ja ennen kaikkia kaksois-romaani Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia. ”Puukkojunkkareissa” kuvataan sitä hurjaa elämää, jota vuosisadan keskipaikoilla vietettiin monessa paikoin Etelä-Pohjanmaalla, ja ”Murtavissa voimissa” kerrotaan, miten varsinkin kamala katovuosi 1867 masensi rajuuden ja paremmat pyrinnöt pääsivät valtaan. Olojen ja luonteiden kuvaus on karheaa, mutta todenmukaista ja voimallisesti esitettyä. – Alkion teoksista mainittakoon vielä ”Aikamme kuvia” ja ”Kylistä, kodeista ja vainioilta”, jotka sisältävät pienempiä kertoelmia.
Lisäys. Romaani- ja novellikirjallisuus on viime aikoina suuresti karttunut. Sen monilukuisista edustajista mainitaan tässä huomattavimmat.
Juho Reijonen (synt. 1855, Virolahden kappalainen) toimitti ensin julkisuuteen muutamia vihkoja ”Kertoelmia”, jotka miellyttivät yleisöä kauniilla kielellään ja humoristisella esitystavallaan, sekä laajemman novellin ”Vaihdokas”. Sittemmin hän on antanut lukijakunnalle vielä kaksi novellivihkoa, ”Uusia kertoelmia” ja ”Suuteita”. Reijosen myöhemmissä kertomuksissa astuu huumorin rinnalle elämän ristiriitojen kuvailu.
Arvid Järnefelt herätti ensin huomiota romaanillaan ”Isänmaa”, jossa kuvaillaan 1880-luvun ylioppilas-oloja, mutta samalla osoitetaan päähenkilön sielun-elämän kehitystä epämääräisten aatteiden ihailusta todelliseen ihmisrakkauteen. Sittemmin hän puolittain kaunokirjallisissa, puolittain mietiskeleväisissä teoksissaan haaveellisella tavalla on kannattanut venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin uskonnollista katsantotapaa. – Järnefelt’in puhtaasti kaunokirjallisista teoksista on vielä muistettava ”Ihmiskohtaloja”, joka sisältää kolme taitavasti esitettyä kertoelmaa, sekä näytelmä ”Samuel Cröell”, johon aihe on otettu seitsemännentoista vuosisadan tapauksista.
Juhana Kokko (salanimi Kyösti), kansakoulun-opettaja Iissä, käsittelee teoksissaan pohjoisen Pohjanmaan kansan-elämää ja on kirjoittanut kertoelmat ”Räisäspoika” ja ”Kölliskö”, niinkuin myös huomiota ansaitsevan kuvauksen ”Kruunun metsissä”.
Historiallisen romaanin alalta sopii vielä mainita pari teosta. Betty Elfving (salanimi Aura) on suomeksi julkaissut ”Härkmannin pojat”, kuvauksen Ison-vihan ajoilta, joka oli alkuansa ruotsiksi kirjoitettu. Juhana Vilhelm Ronimus on laatinut kertomuksen ”Antonio Bröijer”, joka liittyy Sigismundin ja Kaarlo herttuan taisteluihin.
Viime aikojen nuorista kirjailijattarista tulee muistiin johdattaa rouva Maila Mikkola eli, niinkuin hänen kirjailijanimensä kuuluu, Maila Talvio. Hän on paitsi muuta julkaissut vienon runollisia kertomuksia ja tunnelmakuvia (”Nähtyä ja tunnettua”), niinkuin myös muutamia pitempiä novelleja (”Aili” ja ”Kaksi rakkautta”), y. m. Hänen pienemmistä novelleistaan ansaitsee huomiota eräs kuvaelma Liettuasta, ”Aatteensa uhri”.
Aloittelevista naiskirjailijoista on huomattava Aino Suonio (rouva Aino Kallas, ennen mainitun kirjailijan Julius Krohn’in tytär), jonka esitystavaltaan miellyttävä novellikokoelma ”Kuloa ja kevättä” osoittaa taipumusta sielun-elämän kuvailuun.
Paitsi näitä ovat novellikirjallisuuden alalla toimineet Edvin Calamnius eli Esko Virtala, Kalle Kajander y. m. m.
Näytelmäkirjallisuuden alalla ansaitsee vielä mainitsemista Jalmari Hahl’in ”Françoise d’Aubigné”, jossa tekijä on osannut hienolla tavalla mukailla Ludvig XIV:n aikakauden ajatus- ja esitystapaa.